sivistyssanat

Discussion in 'Suomi (Finnish)' started by Gavril, Feb 7, 2013.

  1. Gavril Senior Member

    English, USA
    Moikka taas,

    Olen pitkään ihmetellyt, miten (äidinkieleltään) suomen puhujat suhtautuvat sivistyssanoihin. Ihmettelen koska en ole varma, onko sivistyssanan käsite juuri olemassakaan englannissa.

    Englannissa on kyllä hyvin monia sanoja, jotka kuulostavat "hienostuneilta" muihin sanoihin verattuna. Silti minusta tuntuu, että toisin kuin suomessa, meidän englanninkielisten ei yleensä täydy valita, käytämmekö "hienostunutta" sanaa vai "tavallista" sanaa, koska englannissa ei ole ylipäätään "tavallista" sanaa hyvin moniin käsitteeseen.

    Esimerkiksi verbi distribute ("jakaa", "levittää") voi joissakin yhteyksissä korvata tavallisemman kuuloisella ilmauksella give out (esim. voisi sanoa, "the bus driver distributed/gave out tickets"). Tämä ei kuitenkaan lainkaan päde jos sanomme esim. "to distribute newspapers", or "the distribution of the Norway Spruce" -- tässä meidän täytyy (nähdäkseni) käyttää kansainvälisiä sanoja "distribute"/"distribution". Toisaalta suomessa olisi mahdollista käyttää jakaa-sanaa toisessa lauseessa ja levinneisyys (< levitä) toisessa.

    Suomessakin on tässä tapauksessa sivistyssana distribuutio, mutta jos en erehdy sitä voi korvata (merkityksen muuttumatta) sanalla levinneisyys, jakauma, tms. En siis ymmärrä, millä perusteella päätetään, kumpaa sanaa käytetään kun puhutaan esim. "metsäkuusen levinneisyydestä/distribuutiosta"?

    Tai miten päätetään esim., käytetäänkö sivistyssanaa realiteetti vai sanaa todellisuus (tms.) seuraavanlaisessa lauseessa? --

    "Täytyy nyt keskittyä realiteettiin/todellisuuteen unelmien sijaan"

    Liittyykö tämä valinta pääasiassa sävyyn -- käytetäänkö sivistyssanoja hienostunemman sävyn vuoksi?

    Tai, onko todellinen (vaikka hieno) merkitysero useimpien sivistyssanojen ja vastaavien "tavallisten" sanojen välillä, joka vaikuttaa siihen, kumpi sana valitetaan?

    Kiitos mistä tahansa tiedosta!
    Gavril
     
    Last edited: Feb 7, 2013
  2. Hakro

    Hakro Senior Member

    Helsinki, Finland
    Finnish - Finland
    Suomen puhujat suhtautuvat sivistyssanoihin monin eri tavoin. Niitä voidaan käyttää, koska:
    – ne kuulostavat "hienostuneilta",
    – ne kuulostavat "vitsikkäiltä", varsinkin tahallisesti väärin käytettyinä,
    – ne kuuluvat esimerkiksi tieteenharjoittajien "ammattislangiin",
    – niillä voi olla hiukan eri merkitys tai erilainen käyttötapa kuin "tavallisilla" sanoilla.

    Esittämäsi aihepiiri on laaja, eikä oikeaa ja täsmällistä vastausta ole olemassakaan. Antamiasi esimerkkejä voin kuitenkin kommentoida:

    Distribuutiolle Nykysuomen sanakirja antaa ainoastaan merkityksen "jakelu", ei "levinneisyys". Olen kohdannut tämän sanan äärimmäisen harvoin, joten arvelisin sen kuuluvan yllä mainittuun "ammattislangiin".
    Tässä on kyse merkityserosta. Todellisuus on "uncountable noun"; realiteetin merkitys suomessa on pikemminkin "tosiasia" kuin "todellisuus".
     
  3. Gavril Senior Member

    English, USA
    Kiitos vastauksestasi, Hakro.

    Niin, ehkä en ilmaissut kysymstäni niin hyvin kuin olisin voinut.

    Minulla on kuitenkin hyvin kauan ollut hinku kysyä tästä, siitä lähtien kun ensi kerran näin sivistyssanakirjan, joka oli minulle (englannin puhujana) täysin tuntematon esine. :)

    Näin distribuutio-sanaa käytettävän sivulla, jossa puhutaan siitä, miten äänteet jakautuvat eri kielissä. Luulin että "jakauma" vastaisi "levinneisyyttä" tässä yhteydessä, mutta olin näköjään väärin.
     
  4. Hakro

    Hakro Senior Member

    Helsinki, Finland
    Finnish - Finland
    Nykysuomen sanakirja on jo puoli vuosisataa vanha, ja myös käytössäni olevat englannin sanakirjat alkavat olla iäkkäitä. Sen vuoksi tarkistin nyt distribution-sanan ranskan sanakirjasta, ja siellä kerrotaan merkityksiksi myös mm. jakauma (mat, tilast), distribuutio (kiel) ja distribuutio, lääkeaineiden jakautuminen elimistöön (lääk). Ymmärtääkseni juuri kielitieteessä distribuutio voi tarkoittaa samaa kuin levinneisyys. Joten et ollut väärässä, Gavril!

    Kuitenkin metsäkuusen distribuutiosta puhuttaessa ainakin minulle tulee mieleen joulukuusien jakelu (asiakkaille tai myyntipisteisiin).
     
  5. kirahvi Senior Member

    Finnish
    Minun mielestäni ainakin tiettyjen sivistyssanojen käyttö on lisääntynyt viime vuosina huimasti. Kontribuutio ja distribuutio alkavat olla jo melkein päivittäisiä sanoja (puhumattakaan niiden - minun mielestäni - kamalista verbivastineista: kontribuoida ja distribuoida) ja niihin törmää muuten tavanomaisen kielen seassa todella usein.

    Uskon, että näiden ja muutamien muidenkin latinaan pohjautuvien sanojen käytön lisääntyminen on englannin vaikutusta, ja sanat ovat ehkä pikemminkin anglismeja kuin osoitus siitä, että sivistyssanoista olisi tullut nykykielenkäytössä yleisempiä.
     
  6. Hakro

    Hakro Senior Member

    Helsinki, Finland
    Finnish - Finland
    Olen täsmälleen samaa mieltä, Kirahvi.
     
  7. DrWatson

    DrWatson Senior Member

    Finland (North)
    Finnish
    Ja kuten vaikkapa sanan realiteetti kohdalla onkin, suomen kielessä käytettävä sivistyssana ei välttämättä aina tarkoita samaa kuin sen englannin vastine. Näiden käytössä esiintyy natiiveilla horjuvuutta varmaankin juuri englannin vaikutuksen takia. Klassisena esimerkkinä toimii sana pateettinen (englannin vastinpari pathetic), joka tarkoittaa suomessa 'mahtipontista' eli suurin piirtein samaa kuin englannin pompous tai sententious. Englannin pathetic puolestaan on suomen säälittävä tai surkea. :)

    Omasta kokemuksestani: kielitiedettä yliopistossa opiskelevana "sivistyssanoihin" ei voi olla törmäämättä päivittäin. Joskus on olemassa suomenkielisestä aineksesta muodostettu samanmerkityksinen sana muttei aina. Esim. fonologia = äänneoppi, morfologia = muoto-oppi, syntaksi = lauseoppi, komplementaarinen distribuutio = täydennysjakauma, informantti = kielenopas jne. Aina suomenkielisen sanan käyttö ei kuitenkaan ole mielestäni edes suotavaa, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Esim. äänteiden sijaan on mielestäni parempi puhua foneemeista ja allofoneista.
     
  8. Gavril Senior Member

    English, USA
    Moi DrWatson,

    Minäkin olen huomannut tämän kun olen lukenut suomenkielisiä kielitieteellisiä artikkeleja. Voin olla täysin väärässä, mutta näyttää, että kielitieteessä suomennetaan suhteellisen harvoin (muihin tiedekenttiin verattuna). Jos en erehdy, on jopa (jonkin verran) hylätty suomennoksia kuten ääntiö, kerake ja sijojen suomenkieliset nimitykset (nimentö, kohdanto jne.) -- oletko kuullut/lukenut jotakin siitä, miksi tämä on tehty?

    Mitä vaikuttaisi siihen, että esim. fonologia-sana valittaisiin äänneopin sijaan, jos molemmat merkitsevät samaa?

    Mainitsit tekijäksi sen, että joskus epäselvyyksiltä halutaan välttyä, mutten ollut varma, koskiko tämä edellä mainitsiasi sanoja (äänneoppi, lauseoppi jne.).

    Luulin, että "äänne" vastaa englannin sanaa "phone" (kuultava kielellinen ääni) pikemmin kuin "phoneme"/"allophone", jotka viittaavat abstraktimpiin käsitteisiin. Onko tämä väärin?

    Hyvää maanantaita,
    Gavril
     
    Last edited: Feb 10, 2013
  9. DrWatson

    DrWatson Senior Member

    Finland (North)
    Finnish
    Suomessahan ei ole varsinaisesti sellaista kielenhuollollista elintä, joka pakottaisi käyttämään jotain termiä tai hylkäämään toisen. En usko, että esim. sanoja ääntiö ja kerake tai esim. vanhoja sijojen nimityksiä olisi varsinaisesti tietoisesti hylätty. Niitä käytettiin aikanaan kielitieteellisessä kirjallisuudessa, mutta ne ovat jääneet sittemmin pois käytöstä ja niiden tilalle on otettu vierasperäiset termit. Syytä sille, miksi jokin termi vakiintuu ja miksi jokin toinen ei, en osaa sanoa.
    En tiedä. Mielestäni niitä voi vaihdella varsin vapaasti. Tässä kohdin mainitsemani sanat ovat mielestäni selkeitä merkitykseltään.
    Minun ymmärtääkseni äänne taas merkitsisi juuri foneemia, ja 'foonia' tai 'allofonia' vastaava sana olisi äännös. Toisaalta esim. tämä Wikipedia-artikkeli antaa asiasta jokseenkin erilaisen kuvan. Muidenkin wikiartikkelien perusteella sanoisin, että olen ilmeisesti olettanut väärin. Termit fooni, allofoni ja foneemi ovat minulle joka tapauksessa hyvin selkeitä ja yksiselitteisiä, minkä vuoksi käyttäisin itse mielummin niitä kaiken varalta.
     
  10. Gavril Senior Member

    English, USA
    Päivää kaikille,

    Toinen sivistyssanoihin liittyvä kysymys: onko kokemuksessanne helppo jäsentää sivistyssanat niiden osiksi (sanavartaloksi, etuliitteeksi, päätteeksi, jne.), vai pidetäänkö näitä sanoja yleensä jakamattomina?

    Esim. kun katsotte sanoja realiteetti, distribuutio, analyysi, tunnistatteko myös ainekset joista jokainen sana koostuu, sillä tavalla kuin tunnistatte ainekset suomenkielisissä sanoissa kuin esim. yhdistelmä (= yksi- + -st- + -el- + -)*?

    Mikäli pystytte tunnistamaan sivistyssanojen yksittäiset osat, minkä verran arvelette, että tämä johtuu muiden eurooppalaisten kielten tuntemuksestanne (tehän kaikki osaatte ainakin englantia :))?

    Kiitos vielä kerran


    *Tiedän, että eri suomalaisilla voi olla eri tapoja jäsentää sana yhdistelmä (ja muut sellaiset sanat), mutta arvelisin, että useimmat tunnistavat ainakin kaksi osaa: yhdi- (< yksi) ja johdinainekset -stelmä -- onko tämä järkevä olettamus?
     
    Last edited: Mar 11, 2013
  11. Määränpää

    Määränpää Senior Member

    Finnish
    Luulisin käsitteleväni (päässäni) sekä sivistyssanoja että suomenkielisiä johdoksia yleensä jakamattomina kokonaisuuksina. Toisin sanoen kun käytän esim. sanaa yhdistelmä, en luo uutta sanaa vaan toistan oppimani sanan miettimättä, mistä osista se koostuu. (Mutta kun käytän esim. monikon inessiiviä yhdistelmissä, olen tietoinen siitä, että olen itse liittänyt sanaan yhdistelmä monikon ja inessiivin tunnukset.)

    Jos minun pitäisi tietoisesti yrittää purkaa sana yhdistelmä, kuvittelisin tunnistavani ensimmäiseksi osat yhdistää ja -elmä. Vaikeinta olisi erottaa johdin -el-, koska siihen ei näytä sisältyvän tässä sanassa mitään merkitystä. Verbi yhdistellä tarkoittaa "to combine arbitrarily" tai "to be combining", mutta substantiivi yhdistelmä ei viittaa sattumanvaraisuuteen tai keskeneräisyyteen.

    Joissakin sivistyssanoissa on aineksia, jotka esiintyvät hyvin monessa sanassa: "-logia", "-iteetti", "-isoida", jne. On kohtalaisen helppo havaita ne, ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Toisissa sivistyssanoissa on aineksia, joita näkee vain harvoin. Luulisin, että enemmistö ihmisistä ei esimerkiksi ajattele, että helikopteri koostuisi osista "heliko-" ja "-pteri".

    Loppujen lopuksi joskus tuntuu, että morfologia on lähellä huuhaata (jos väitetään, että on aina mahdollista sanoa, mistä osista jokin sana koostuu ja mikä osien keskinäinen suhde on). :D
     
  12. DrWatson

    DrWatson Senior Member

    Finland (North)
    Finnish
    Morfologian pseudotieteellisyydestä olen eri mieltä, mutta se ei ole langan aihe. Todettakoon vain, että se voi tietysti vaikuttaa asiaan vihkiytymättömälle melkoiselta sekamelskalta, mutta piilee senkin takana logiikka :)

    Siihen, hahmottaako kielenpuhuja sananmuodon eri komponentteja, vaikuttaa yhtäältä se, onko kyseessä taivutus- vai johtomorfologia, ja toisaalta johdosten kohdalla niiden läpinäkyvyys. Jotkin johdokset ovat jo niin kivettyneitä, että niiden jakaminen osiksi on jo hyvin vaikeaa. Esim. sana etelä koostuu itse asiassa kannasta ete- (sama kuin vaikkapa esi-alkuisissa sanoissa sekä sanoissa eteinen, etu, esitellä, edellä jne.) ja lokaalisesta johtimesta -lä, jolla johdetaan paikannimiä. Sana yhdistelmä taas hahmottuu melko helposti yhdistellä-verbin johdokseksi, joka itsessään on johdos sanasta yksi. Tekijännimijohdokset (-ja/-jä) lienevät asteikon toisessa päässä, eli ne ovat hyvin helppoja jäsentää ja niitä voi muodostaa melkein mistä tahansa verbistä.

    Sivistyssanoissa on, kuten Määränpääkin jo totesi, useita toistuvia aineksia, jotka voivat hahmottua puhujille itsenäisinä. Esim. loppuosat -logia, -mania, -fobia, -nomia ja myös -ismi on helppo tajuta omina kokonaisuuksinaan. Etuliitteetkin toistuvat usein, mutta niitä on kokemukseni mukaan silti vaikeampi hahmottaa (reallokoida, revitalisaatio, indoktrinaatio, indikaattori...), sillä ne ovat (lähes) aina yksitavuisia. Vierassanojen jäsentämisessä auttaa varmasti esim. englannin ja myös latinan ja muinaiskreikan taito, jos sellaista taustaa on.
     
  13. Gavril Senior Member

    English, USA
    lanka = keskustelusäie?

    Mutta monet suomenkielisetkin johdinainekset (-ja, -la, jne.) ovat yksitavuisia.

    Onko useimmilla re-:llä ja in-:llä alkavilla sivistyssanoilla vastaava etuliitteetön sana (allokoida / vitalisaatio / jne.)? Jos ei, tämä voisi vaikuttaa siihen, että kyseiset etuliitteet olisivat (suhtellisen) vaikeita hahmottaa.

    Kiitos DrW. ja Määränpää vastauksistanne
     
    Last edited: Mar 12, 2013
  14. Määränpää

    Määränpää Senior Member

    Finnish
    Veikkaan, että syynä hahmotusvaikeuteen voi olla se, että yksitavuisella prefiksillä alkavassa sanassa toinen tavu on usein (aina?) painoton: RE-vi-TA-li-SAA-ti-o, RE-ha-BI-li-TAA-ti-o... Ensimmäisen ja toisen tavun välissä ei siis ole mitään kuultavissa olevaa merkkiä siitä, että ensimmäinen tavu on prefiksi.
     

Share This Page